Kulttuurimatkailua

Viime sunnuntai oli kyllä rankin päivä vähään aikaan. Päätettiin pitää oikein kulttuuripäivä, joten käytiin edellisenä iltana ajoissa nukkumaan ja suunnattiin sunnuntaina aamu ysin jälkee museoihin (siis taidemuseoitahan nuo kait on).

Ekana käytiin Reina Sofiassa, mistä löytyy Guernica ymymymym. En ymmärrä mistä oon saanu päähäni et Guernica ois ollu semmon rusehtavan sävynen. Oon kyllä aika varma et jossain hissan kirjassa on semmonen kuva ollu. No Reina Sofiasta jäi käteen paljon Picassoa muutenki sekä Dalia +mikä se toinen Dalin henkinen jäbä on?! Argh, kauhee nimimuisti... noh, kuiteski.

Reina Sofiasta tykkäsin ehkä enemmän ku seuraavana vuorossa ollesta Pradosta. Pradossa on se huono puoli, että siellä on aivan tajuttomasti maalauksia ja melkein kaikki edustaa semmosta perinteistä keskiaikasta tyyliä. Aika nopeesti rupee kaikki näyttää samalta. Okei, eihän Pradossakaan kaikki nyt just sitä ollu. Itte tutustuin jopa ittelle uuteen nimeen, eli El Boscoon. Makeita tauluja on kyllä tehny. Ostettiin Johannan kanssa vielä tuosta sen yhestä maalauksesta tehty palapeli kotiin, et on jotain tekemistä kun rahat on loppu ja netti ei toimi.

Sunnuntain parasta antia oli kyllä kuitenki miun eka jalispelissä käynti täällä! Atletico – Sevilla. Luvassahan piti olla oikein tiukka ottelu ennakkoon sarjataulukkoa ajatellen, mut eipä tuo pelillisesti oikein häikässy. 0-1 tuli takkiin, eikä Atleticolla ollu kyllä yhtään mitään sanottavaa. Mut kokemuksena oli kyllä hieno reissu ja pitää kyllä ruveta käymään useemminkin tuolla peleissä. Vielä kun sen Kunin 10-paidan sais ostettua.

Duuniakin on kuitenki painettava. Tänään loppuu siis kielikurssi, mikä on ollu kyllä ihan hyödyllinen. Tullu hyvin kerrattua kielioppia ja kai sitä jotain uutta sanastoakin on tarttunu. Sanastohan on tuo miun espanjankielen ongelma. Kieliopit kyllä menee. Ja kyllähän tuo kurssilla oleminen on ainaki luonu uskoa siihen, et pitää vaa posmottaa. Eli suosittelen kyllä tuolla käydä, jos tänne tulee... Nii saa sieltä kavereitaki.

Nyt pitäis käydä lukujärjestyksen teon kimppuun. Jotku muut suomalaiset on kuulemma tehny niin, että ottaneet vaan alkuviikolle koulua niin, että maanantaina ja tiistana vaan koulua, mutta molempina aamu kasista melkei ilta kymppiin... Siis vaikka mieki oon vähän tuota taktiikkaa aatellu käyttää, että sais pitkät viikonloput vaikka matkustamista varten, ni on tuo yli 12h päivä kyllä vähän liikaa. Eiköhän sitä nyt vähän vähemmälläki selviä. Ja kun en oo vieläkään ny ihan varma mitä kursseja erasmuslaiset saa ottaa. Kai sen sitte näkee ku niille itteään tarjoo.

Noni. Nyt ruoan laittoon.

Kaks päivää Mammun elämää... noppeesti

Oltiin toissapäivänä kattoo jalista baarissa. Ihme tapoja täällä. Esim jos porukasta joku tuntee baarimikon, ni tulee ilmasta juomaa pöytään.  Eilen saatiin kuitenki vaan pelkästään ilmaset jäggis-drinkit, kun oli niin täys baari.  Mutta kovat oli lupaukset, et ens kerralla paremmalla ajalla tulee kaikki ilmaseks eikä mikään lopu pöydästä.  Ja tää kaikkihan tapahtu Santiago Bernabeun vieressä irkku pubissa, mikä ei tän maan mittapuun mukaan ole kaikkein halvin.

Ja se baari mihin tykästyin on muute El Junco... Jazzi-pubi. Ei mikään kaikkein halvin sekään, mutta tossa vieressä ja on pikkasen eri tason bändit kun Jyväskylän Jazzissa.

Noh, tänään sitten mentiin taas koko porukan kanssa ja Anna tänne tultua, ni tuonne kaupungille pyörii ja päädyttiin johonki salsa-klubiin.  Kovasti noita vaaleita tyttöjä tanssitettiin ja mie sain kovasti plussaa ku kerroin et:"Joo nuo on miun matkassa" =).  Noh menihän se sit ilmeisesti vähän ahistavaks ahisteluks jossai vaiheessa siellä tanssilattialla ja piti almost Mammu the yön ninja -moodi vetää päälle, mut kaikesta selvittii.  Kuten tytöt sano:"elä ikinä tanssi saman ihmisen kanssa kahesti".  Salsa on kai kuiteki vielä kivaa. Toivottavasti.

Taas oltiin sen yhen brassi-jätkän matkassa kuitenki (vai oliko se mein matkassa) ja meinaan ruveta jo bondaa sen kanssa.   Sovittiin jo et kun se saa töllön ni lähen sen luokse pelaa PESsiä.

Eli kaikki on ihan samaa ku Suomessa... Vähän isommat ympyrät vaan... tai ympyrät pienet, puitteet vaan isommat.

Nyt alkaa ruoka olla valmista, eli Stargate pyörimään ja valmispitsaa naamaan... Pitää maanantaihin asti vielä Annaa jaksaa viihdyttää.

P.S Meen ehkä huomenna kattoo ekan jalispelini täällä, jos vielä saahaan liput.  jos ei onnistu ni kai tässä vielä aikaa on, mutta kyllä kiinnostas!

Lapset, älkää leikkikö saksilla.

Siitä ei nimittäin seuraa yhtään mitään hyvää. Mie oon jo pitkään ollu kyllästyny miun hiuksiin ja sit perjantaina keksin mukavan auringonotto hetken jälkeen, että nyt lyhenee hiukset. Miulla oli ihan selkeä visio siitä, kuinka leikkaisin hiukset ja kuinka niistä tulisi just sellaiset mitä oon ajatellu. Eli periaatteessa sama malli, mut vaan vähän lyhyempänä. Itsevarmuutta puhkuen hain sakset laatikosta ja otin ihan kunnon hiustupsun sormien väliin ja naps. Ok, vähän lyhyt, mutta ei se mitään. Toisen puolen nyrhin intoa puhkuen, mutta kun toista puolta piti alkaa saksimaan, niin sen saaminen saman pituiseksi olikin helpommin sanottu kuin tehty. Sit alko tää iänikuinen"vähän tuolta puolelta, ja sit taas vähän tältä toiselta" -leikki.

Tässä vaiheessa en ollu ees päässyt vielä kiinni takatukkaan, joka oli miun inhokkilistalla ykkösenä. Se lähti myös varsin vauhdikkaasti, ku en edes nähnyt taakse. Aina välillä katoin puuterinpeilistä et mistä pitää saksia ja jatkoin taas hommaa. Olihan se ihan hauskaa, niin kauan kuin sitä kesti, mutta lopputulos ei oikein vastannut ihan sitä miun hakemaa. Tulos muistutti erittäin vahvasti potan ja harakanpesän välimaastoa. Siinä vaiheessa oli pakko myöntää tappio, napata käsilaukku messiin ja suunnata lähimpään kampaamoon. Vähän hirvitti leikkauksen tulos sielläkin, koska minkäänlaista yhteistä kieltä ei ollut. Osasin mie tosin kysyä että "paljon maksaa *hirmuiset käsiliikkeet kuvastaen hiustenleikkuuta*". Ja siitä se sitten lähti. Tukka on lyhyt. En oo ite ihan vielä tottunut, mut ehkäpä tuo ajan kanssa.

Aivan uskomaton paikka!

Okei, Mammu rakastu Madridiin ja Madrileñoihin taas uudestaa. Kaikki tää suorasukasuus, välittömyys ynnä muu on ihan uskomatonta. Tässä on nyt kaks päivää ollu taas semmosta, että ei oo oikeesti muuta voinu ku nauttia.

Ensin eilinen:
Noh, oltiin normaalisti koulussa taas seiskaan ja sitte ryhmän tytöt ehotti, että lähetään kaikki kaljalle. Noh sitten mentiin tuonne keskustaan johonki tapasmestaan kaikkien kanssa pienen pähkäilyn jälkeen. Itekki olin sellai, et ”no en jaksa kovin kauaa olla kaupungilla kun ei oo ees rahaa eikä kiinnosta”. MUTTA! Siinä vaiheessa ku tilattiin ekat kaljat mitkä makso kaikki euro ja kaheksankymmentä senttiä ja sen kaljan mukana tuli iso lautasellinen safkaa ilmaseks, ni kummasti aika rupes kulkemaan ku siivillä (se kalja ei ollu kyllä mikään iso). Eihän siinä nyt suomalaisittain humalaan päässy, vaikka tilailtiin vuorotellen pöytään kierroksia, mut aivan uskomaton ähky tuli! Siis järkyttävä määrä tuli kyllä kaikkea erilaista syötävää aina pöytään kun kierros tilattiin. Sehän se ilmeisesti tän tapas-kulttuurin alkujuoni on ollukki et aikoinaan pelättiin sitä, että jengi lähtis ratsastaa liian humalapäissään, ni oli pakko tarjota jotain ruokaa samalla. Eli pullon korkkina oli vähintään aina yks lihapala. Siinähän se aika sit kulki ja olin lopulta kotona joskus vähän enne kahta. Sehän nyt ei täällä sinänsä ole aika eikä mikään, mut Johanna tykkäs:”Mie meen vaan yhille”.

Ja sitten tää päivä:
Sähköpostilla tuli aikasemmin viestiä (mitä en kyllä itte nähny, mutta onneks Johanna lukee miun sähköpostit=),että meillä on tänään puol kasi tutor-tapaaminen ryhmän kanssa. Mikä siis tarkotti oluelle menoa. Miehän en ollu siellä ekassa tapaamisessa ja vähän jännitti, että kuinkahan tuota nyt porukkaan sopeutuu. Onneks aikasemmin oli jo selvinny, että yks meidän kielikurssilainen – saksasalainen Paul – on kanssa samassa ryhmässä (ihan btw, tosi mukava kaveri... Ja Olli: Ich ei sitten lausuta ich, vaan ichs. Eli ässää perään). Noh, eihän se Paul sitten ollu ajoissa siellä ja jouduin tapaamaan kaikki ilman tukea ja turvaa, kun Johannaki oli myöhässä... Se koitti leikata itte hiuksiaan ja.... noh, kertokoon itte loput.

Nomutta, mentiin sitte johoki tapas-baariin posmottamaan espanjalaisten tutorien kanssa paikallista kieltä, juomaan kannuista sangriaa ja olutta ja syömään kaikkea mitä pöytään tuli. Toinen meiän tutoreista oli jossain, mutta paikalla oli Fabio, joka ilmeisesti on jotain Etelä-Amerikkalaista alkuperää. Ihan varma en nyt asioista ole, kun se puhu niin vaikeesti tuota espanjaa. Mut sit sillä oli joku paikallinen kaveri (ehkä joku tutori kanssa) mukana, jonka nimi oli ”Nacho”... nii... Mutta oli kyllä mukava tyyppi. Sen puheesta sai jopa selvää ja se suostu selittää kaikki asiat ku kyselin kovasti. Sitten se rupes vähän päällepäsmärinä tilaa pöytään kaikkia paikallisia herkkuja, mitkä oli kyllä tosi hyviä. Itse tajusin kyllä jujun jo ekojen tapasten aikana, että nyt syötetään turisteille kaikkea hullua paikallista mämmiä. Kysyinki siltä, että onko tää ruoka mikä nyt pöytään tuli ni ”Sangre y rice? (<- sori en tienny mitä riisi on espanjaks)” ni se vaan, että:”Joojoo, mut elä kerro kellekkää”. Kyllähän sen nyt ulkonäöstä näki, että ruoka oli siis vaan verta ja riisiä paistettuna kakuiks. Eihän sitä kaikki tajunnu ekana ja olivat kauheen järkyttyneitä kun kuulivat. Noh, ilta jatku sitten sillä, et syötiin siankorvaa ym. Kaikki oli kyllä allekirjottaneen mielestä tosi hyvää. Siankorvat ehkä paikalliseen tapaan vähän liian rasvassa paistettuja, mut hyvää kyllä oli (eikös koiratki tykkää korvista... hyviähän niitten on siis oltava?). Ja leikkihän meni lopulta siihen, et mie ja Nacho koitettiin saaha kaikki syömään ihme sörsseleitä, ilman et ne ties mitä söivät.

No lopulta sit purkauduttiin siitä baarista ja mentiin sen saksalaisen kaverin kanssa mein kautta kaupungille. Siellä ootti Johannan kielikurssikaveri (nimeä en nyt muista... mut saksalainen sekin... niitä on muute ihan liikaa täällä) brasilialaisen William kaverinsa kanssa. Eikun baariin oluille.

Noooh, sitten baarissa se William bondas jonku paikallisen kanssa mikä oli ilmeisesti jonku suuren ja hyvän diskoteekin sisäänheittäjä. Loppu meni sitte niin, että käveltiin ihan tuonne Madridin keskustaan ja mentiin johonki hienon hienoon diskoon 50 metrin jonon ohi sisää, vaikka miullaki oli vaa sortsit jalassa ja portsarit koitti vähä sanoa vastaa. Mutta kuten se brassi sano et:”ei oo tärkeetä ollenkaa missä kuteissa olet, vaan ketä tunnet”. Eli siis koko porukka jonon ohi heilahtaen tähän tosi kalliin näkösee baarii. Nimeä en nyt muista mut voin sit kertoa myöhemmi ku kuulen paikan nimen. Ei kyllä sitten siellä viihytty loputtomiin, kun nuo diskoteekat ei oo varmaan kenenkään makuun tässä porukassa, mutta kokemuksena oli kyllä aika omaa luokkaa

Nyt sitten kämpillä ja kohta unille. Kauheesti tuli sovittua tapaamisia ens viikolle ja ihme juhliin menoja, mutta sitä kai tää nyt sitten on.

Jos nyt tälläsen vuodatuksen jälkeen taas koulusta on jotain myös kerrottava, ni täytyy sanoa, että tällä hetkellä on hyvinki mukavaa. Käynnissähän on siis vaan kielikurssi, missä ite käyn kello neljästä kello seiskaan Opettaja on oikein mukava ja ryhmä kanssa. Varsinki ku niihi on nyt jo tutustunu. Ja puhun nykyään jopa ranskalaisten kanssa. Tän kuun lopulla, eli varmaan ens viikolla pitäs käydä myös tuolla Somosaguaksen kampuksella, missä valtsikan laitos on. Siellä pitäs sit sopia jotai siitä mitä kursseja haluaa ottaa ym. Ihan selvää kaikki ei ole vieläkää, mutta kai se selviää kun paikalle pääsee. Ja sinne kampukselle kuulemma pääsee tuolla A-alueen metrolipulla, mikä siis kattaa vaan keskusta-alueen. Mut vaikka Somosaguas on tuolla keskustan ulkopuolella niin sen lipun pitäs toimia. Ja bussihan sinne pitää ottaa, kun se on kuulemma helpompaa, mutta abono – eli metrokortti – toimii siis myös busseissa.

Ei muuta. öitä!

P.S. Granadaan pitää kuulemma lähtee ESN-ryhmän kanssa, koska muuten ei kuulemma pääse johoki mestaa, mikä on pakko nähä. En tajunnu kaikkea. En puhu espanjaa.

P.P.S. Ja Ibizalle on kuulemma lähettävä kanssa. Siellä ei kuulemma oo miun ennakkoluulojen vastasesti vaan elektro-musaa, mutta kuka tietää.... saa nähä.

P.P.S. Salamancaan ei ainakaan lähetä niitten kanssa.

Iljettävä turistivirus ryömi vatsaani

Ihmettelin tuossa eilen, kun oli vielä heikko olo, et onko miulla vielä jotain jälkimaininkeja viikonloppusesta hulabaloosta.  Viime yönä sitten totesin, et näin ei taida asia olla, kun piti tuolla servicion puolella vierailla useammin ja pitkään.  Jätinpä tänään sitten kielikurssin väliin oikein kun kerta kolme kertaa saa poissa olla.  Jos nyt sitten huomenna menis taas posmottamaan epsanjankieltä.  Oikein oli pettyny olo tänään ku en menny tunnille. Mikä miuta vaivaa?!

Ei oo oikein hajua mistä tuo tauti on tullu, yks vaihtoehto on tietty se, et alettiin juomaa tätä paikallista hanavettä, kun se kuulemma hyvää on.  Hyväähän se on, vaikka vähän erilaiselta aluks maistuki.  Jos tässä ois nyt nää turistoinnit sit jo turisteltu.  Hävitin miun metrokartanki jo.

Mut joo, viikonloppusissa hulabaloissa oli kyllä mukavata.  Ensin perjantaina kielikurssikaveri Paul:n kanssa ympäri sitiä ja päädyttiin loppujenlopuks johoki paikalliseen 55:een juomaan litran tuoppeja jonku tatuoitujen chileläisten kanssa.  Oli kyllä mukavaa jengiä vaikka ei toistemme posmotuksesta luultavasti ihan liikaa tajuttukaan.  Miulle jopa opetettiin joku käsienläpsyttelyheiheitervehtiminen.  En muista enää miten se meni.

La noche en blanco oli aika normaali linnotuksenyö puolestaan.  Istuttiin ekana puistossa juomassa viiniä ja sit kaupungille.  Mihinkää baariin nyt ei oikein mahtunu, mut se nyt on sitä linnotuksenyötä.

Täällähän on muuten kanssa kuulemma tuo julkijuominen aika kiellettyä, että "multa, pum!" vaan.  Eli sakko, pum jos erehyt juomaporukoihin kaupungilla.  Noh, sitähän myö ei harrasteta.

Eli ei ihmeempiä.  Oon käyny jopa hankkii uuen puhelinnumeron, mut muute vaa netannu tän päivää.  Aika kotoutunu olo.

Heti kun pääsin sanomasta

niin löysin lähikaupasta soijamaitoa. En kyllä yhtään ymmärrä, miten ollaan kahden viikon ajan ihan kokonaan jätetty huomioimatta yksi kaupan nurkkaus. Ja kauppa ei ole perinteistä siwaa paljoa isompi. Ollaan vissiin katottu, et siellä on vain keksiä eikä myö niitä syödä eli ohitettu se kummempia miettimättä. Eilen, jostain kumman syystä, mentiinkin nurkkauksen perälle, josta löytyi soijamaitoa! ja suklaata, vaikka olin kuvitellut että koko kaupassa ei sitä ole(ois ollu ehkä parempi pysyä siinä luulossa). Ja marmeladia, mut sillekään linjalle en aijo kyllä lähteä, sillä sieltä ei ole paluuta. Pullaleipää ja mansikkamarmeladia...mmm....

Jaa, siis minäkö tykkäisin ruoasta?

Saatiin uudet espanjalaiset liittymät ja numerot ovat:
Mie: +34 622 487891
Mammu: +34 622 487831

Kuulemma, kun myö lähetetään tekstiviestejä, niin älkää vastatko viestiin kohdasta "vastaa viestiin". Silloin viesti ei näy meillä. Eli jos, ja kun, haluatte vastata meille, niin lähettäkää ihan oma uusi viesti. Sillein sen pitäisi tulla perille luettavassa muodossa.

Ahora: 27 astetta ja pilvetön taivas

Ensinnäkin, miulla tekee mieli maitoa ja maitotuotteita. Oon yrittäny vaikka mistä etsiä edes soijamaitoa, mutta ei. Miun pitää siis selkeesti elää ilman ihanaa maitoa/kermaa/jugurttia ym. nää seuraavat kuukaudet. Enkä voi edes syödä hyvältä näyttäviä muroja ja myslejä, ku ne maistuis varmaan vähän kököltä veden kanssa. Lähikaupasta löysin tosin soijajugurttia, mikä oli ihan huippua. Ja olen kyllä päättänyt mennä käymään starbucksissa ainakin kerran, vaikka miten kärsittäisiin jälkeenpäin. On vaan pakko.

Toiseksi, miun shoppailukierroksen tulos -> kolmet kengät :) Kallein pari makso 18e ja halvin 5e eli laskisin tuon kuitenkin suht halvaksi reissuksi.
Onneks tullaan jouluna käymään suomessa,niin saan raahattua kamoja sit täältä hieman pois.

Oltiin jonkin aikaa Mammun kanssa sitä mieltä, että mein ei tarvii hankkia ollenkaan espanjalaisia liittymiä, mut ku Mammu yritti perjantaina saada miuta kiinni kymmenisen kertaa eikä siltikään päässyt läpi(en edelleenkään tiedä missä syy), niin mietittiin et espanjalaisilla liittymillä ei varmaan ois tätä ongelmaa. Saa nähdä. Lauantaina oltiin sit ahkeria ja mentiin hoitamaan sitä asiaa. Johtuen(kohan) edellisiltaisesta baareilusta emme kuitenkaan tajunneet ottaa passeja mukaan eikä täällä saa mitään ilman henkkareita(ajokortti ei oo riittävä). Sitä mennään hoitamaan huomenna josko vaikka onnistuis.

Meillä oli tarkoitus viettää perjantai-ilta kotona katsellen Stargatea, johon oon nyt onnistunut koukuttamaan myös tuon herrankin. Kutsu kuitenkin kävi ja alle vartissa olimme ulkona ovesta.Mentiin puistoon ja plaza mayorille istuskelemaan saksalaisen Paulin kanssa, josta myöhemmin päädyttiin savuiseen pieneen baariin, jossa seinillä luki lappuja eri kielillä(myös suomella) "olkaa kilttejä, älkää polttako pilveä sisällä, kiitos kaunis". Tilasin cuba libren, sain coca-colan käteen ja lasin yli puolilleen rommia. Sitten sujuikin keskustelu vieressä istuvien chileläisten kanssa vallan mainiosti. Kotiin oli pakko ottaa taxi, mutta sekin oli vähemmän kuin suomessa yötaxien lähtöhinta.

Lauantaina vietettiin iltaa suomalaisten kanssa, ja täällä oli kulttuuritapahtuma La Noche en Blanco, jonka takia ihmisiä oli kaikkialla aivan valtavasti. Kuva on epäselvä, mutta laitan silti. Ihan jees tapahtuma, vaikka mitään ei nähtykään. Noh, yhdessä kirkossa käytiin ja kipaistiin myös skientologiakeskuksessa.
Mut ois siellä ollut vaikka mitä hienoa tehtävää ja nähtävää. Oltiin vain laiskoja.

nyt ulos ottamaan aurinkoa.

p.s. Mie löysin lähikaupasta etikkasipsejä!!!

La señora de la limpieza estuvo aqui

Joo kielikurssit tosiaan alko.  Johannahan pääs sinne "parempien ihmisten" ryhmään eli kovempaan kieliryhmään ku mie.  Itse oon kyllä ihan tyytyväine oman ryhmän tasoon, kerta siellä kerrataan espanjan kielioppia rankalla kädellä ja pakotetaan jengi jopa vähän puhumaanki.  Ryhmäkin on tosiaan ihan kiva:
-saksalaisia: niiden kanssa puhutaan pääasiassa englantia, paitsi tietty tunneilla.... no okei, väli sielläki ku ei tuo espanja vielä niin taitu
-englantilaisia: noh, englantia
-italialaisia: mielenkiintoinen yhteiskieli löyty tänää.  Se on jotai italian, espanjan ja engannin väliltä. ei siitä kyllä selvää ota.
-ranskalaisia: niiden kanssa en puhu.

Eipä tuosta kurssista oikein muuta.  Kovasti koitan nyt itteeni rohkasta sönkkäämää, et opin.  Väli tuntuu et muut on paljo parempia kielessä ja väli en ymmärrä miks ei ne tajua jotain yksinkertasia asioita.  Eli kai siellä keskijoukossa mennää. hyvähyvä.

Tänään kävi myös siivooja ekaa kertaa täällä.  Ite en ollu paikalla sillo, kerta lähin karkuun tuonne läheiseen urheilupuistikkoon kielikurssin läksyjä tekemään.  Mut uskomatonta, SE OLI JOPA TISKANNU TÄÄLLÄ!!! Tuli vähän semmonen olo, et "hei, ei siun nyt tarvii kaikkea tehä".  Noh, onneks ei oltu paljoa tiskejä jätetty.  Luulin et se moppaa vaan lattiat tai jotain sellasta.... ihme maa.

Ei muuta.  "Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi"

Rahanmenoa ei voi estää

Noniin. Tänään tuli mailia Alunilta(siis siltä järjestöltä, jolta vuokrattiin tää kämppä) et nyt kun meitä asuu tässä kaksi, niin meidän pitäisi maksaa niille vielä toinen vuokratakuu 300e. Ollaan niille jo yks 300e maksettu. Ei voinu sit mainita tästä sillon joskus viikko sitten kun käytiin siellä maksamassa vuokra. Ei. Noh, eipä se sinällään haittaa jos varmasti saadaan se raha sitten takaisin, koska sittenpähän on suomen asunnon vuokratakuu siinä. Pitää kyl mainita tuosta meidän vessanpöntöstä, kun käydään niiden toimistolla maksamassa se takuu, kun se jää lorisemaan aina moneksi minuutiksi. Ei siinä muuten mitään, mut ku jos alkaa näkymään vesilaskuissa, niin on vähän kökköä.

Sit mie varasin meille matkan Ryanairilta Barcelonaan marraskuun lopussa. Kun katoin hintoja, niin näytti kahdelta henkilöltä 40e meno-paluu. Noh, sitten kun klikkasin eteenpäin alko hintaa kerääntymään. Se, että olisi saanut matkan neljälläkympillä, oliisi vaatinut sitä, että tehdään netissä check in eikä oteta ruumaan yhtään matkalaukkua. Oltiin sit ihan valmiita siihen on-line check inniin, mut missäpä tulostat lentoliput? Pitää siis hoitaa check in kentällä, joka toi lisää hintaa sen parikymppiä(tähän ei ole edes laskettu ruumaan meneviä laukkuja mukaan, koska päädyttiin siihen, että meillä ei ole varaa ottaa mukaan niitä). Sit kun maksoin niin hinta oli vähän yli 60e. Kun maksaminen oli suoritettu, niin hinta olikin 80e. Wonderful. Jossain oli lukenu pienellä printillä et visalla maksettaessa tulee mukaan käsittelymaksu, joka sekin oli otettu kahteen kertaan, koska kaksi matkustajaa. Voi herra isä. Tuloksena siis: alkuperäiseen hintaan oli tullut saman verran lisää. Ei voi mitään. Enää en varaa ryanairin lentoja ja liikuan kaikkialle bussilla.

Kielikurssi alkoi eilen. Miulla on tunnit 10-13 ja mammulla 16-19. Kun tähän lasketaan mukaan se, että matkoihin menee n. 45 min., niin ehditään näkemään päivällä noin tunnin verran ennen kuin mammun pitää taas kiitää. Eipä tuota kestä kuin sen pari viikkoa. Kurssi on ihan jees ja opettajasta tykkään kovasti, vaikka en aina pysykään sen jutuissa mukana.

Miulla tuli eilen hirmu himo opetella kävelemään korkokengillä, kun yhdessä kaupassa oli ihania korkkareita; vihreitä, punaisia, kuviollisia ym. ja ne makso kaikki sen 20e. Mut sit kokeilin niitä jalkaani ja meinasin metrin jälkeen katkaista nilkkani. Mutku ne oli niin nättejä, niin voisin ostaa niitä vaan kaunistamaan miun kaappia :) eli vähän samaan tapaa kuin kaikki muutkin miun aikaisemmat korkkarit. Mammu on koulussa vielä pari tuntia eli voisinkin mahdollisesti käyttää ajan hyväkseni ja lähteä piipahtamaan keskustassa...

ja lisää rahanmenoa.

"Thank you for tellin´ us that"

Nyt on tasan viikko oltu Madridissa ja täytyy sanoa, että jollain tapaa v*******taa kaikki ihme Lonely Planetit sun muut matka/vaihtoraportit täältä. Molemmissa on kyllä niin sokerikuorrutetta päällä, että ei mittää järkiä. Ei niin, että oisin kokenu jotain kauheita pettymyksiä tai mitään, mutta oikeesti: Madrid on vain (suuri) kaupunki! Tottakai kaikista täällä olleiden kirjotuksista on ollu hyötyä käytännön asioissa(esim. et yleensä tiedetään mikä se metro abono on sun muuta), mutta monesti on tullu jo semmonen olo, että missä ne ihmiset on oikein ollu.

Sokerikuorrutetta on miusta kyllä kaikessa mañana-jutuissa mitä täältä on kuullu plus muka siinä et palveluammateissa olevat ihmiset ei hymyile ymymymym...  Kyllä Espanjassa palvelu pelaa ihan samalla tavalla kun Suomessa.  Kuviteltu tilanne:"n:n vuoden yliopisto-opiskelija menee puolieksyksissä kyselemään KELAn tädiltä maanantaiaamuna jotain hallintorakennukselle... niin, ei sieltäkään mitään riemunkiljahduksia vastaukseksi saa.  Että kyllä mie annan noille alakerran respantädeille oikeuden näyttää masentunutta naamaa kun joutuvat yötä päivää tuolla alhaalla kökkimään.  Ja ollaan kyllä aina saatu hyvää palvelua ja vastauksia kun on vaan uskallettu kysyä ja ihan normaalin ilosesti ne vastaukset tulee.

En edes jaksa mainita kaikkia niitä kliseitä (wikipedian mukaan oikein suomeksi kirjotettu=), joita kaikissa raporteissa mainitaan kuten:”Madrid sijaitsee keskellä Espanjaa”... Oikeesti, tuollasista tulee just sellanen olo jo että HÄH?! Kuten mein paikallinen Erasmus-info-äijä sano ”Do you know that you are in Spain?”

Voihan se tietysti olla, että tässä viikossa ei ole "oikeeseen" Madridiin ehtiny tutustua.

Lauantai

Löydettiin tänään ihana ruokakauppa, vähän niin kuin stockan herkku. Sieltä löyty vaikka minkälaista kaikkea, mut kun meillä oli jo ruoka-ainekset valmiina pariin seuraavaan ruokaan, niin tyydyttiin ostamaan vain Jack Daniels barbeque kastiketta. Meen sinne kyl joku päivä ihan ajan kanssa. Ja Mammu löysi jotain Espanjan pelipaitoja, joita ei Suomesta löytynyt millään. Sanoi, että ostaa kitararahoilla paidan, mutta löydäänkö vetoa, että kyllä se sen kitarankin ostaa kuukauden sisällä :)

Kattelin tänään noita ryanairin lentoja, niin Barcelonaan pääsisi meno-paluu kympillä. Huomenna olisi viimeinen lippujen ostopäivä, mutta matkustusaika 1.10-30.11. Hitto, kun ei tiedä vielä yhtään tuosta koulusta, niin ei uskalla varata matkaa. Miuta kyllä himottaisi kuitenkin varata se. Jos ei päästä lähtemään, niin ei se oo kuin parinkympin tappio.

Nyt kattomaan ramboa ->

ööööö.... ?Donde esta?

haha, siis humalapäissäänhän Madridin metro voi olla hyvinkin vaikea suunnistaa. Yritys oli kova mennä kattomaan edes missä ne vaihtaribileet oli, mutta matkalla tuli kuitenki puhetta et ei myö sinne edes haluta et mennään vaan kaljalle. Johannahan sitten tän jutun hatusta veti ja seuras vaan metrossa jotain Erasmus-tyttöjä... Mentiin sitte heilahtamalla omalta asemalta ohi... Kyllähän mieki tiesin mihin oli tarkotus mennä, mut ei aina voi niin skarppina olla.

Meni sitten moti lopullisesti ERASMUSFIESTAERASMUSFIESTA-bileisiin ja fiestattiin omat kaljat ja tultiin rahojen loputtua kämpille.... eipä nyt tartennu liikaa pelätä kamojen ryöstämistä. Ens kerralla sitte.

Onneks löydettiin aamuks Deveteteca et voidaan huomenna viettää rapulaa ja kattoo leffoja. (+huomenna sataa, ja tulee kuulemma syksy ja kaikkea muutakin ihan kauheeta varmaan sitte tapahtuu, eli parempi pysyä kotona)... Kulutetaan nyt sitten loput paikalliset viinit kämpillä ja katotaan taas vaihteeks dupattuja sarjoja...

Peeäs - Tykkään kyllä kovasti noista katujuottoloista. Taidettiin jopa äsken huijata paikallista tarjoilijaa ja mentiin vissii ihan... ööö... ei nyt paikallisesta, mutta ainanki kieltä puhuvasta. JEE!

FIESTA FIESTA, PARTY PARTY!

Kohta billeisiin.  Oli tarkotus et ois tutor-ulkkariryhmän kanssa nähty tuolla aikasemmin kaupungilla, mutta se ei nyt sitten onnistunukkaan.  On tästä nyt kuitenkin lähettävä kattomaan että onnistuuko tuo ryöstetyksi tuleminen ku lähetää nostamaan rahaa kylmän Madridin pimeillä ja pelottavilla kaduilla.Menolääkkeeksi halpaa viiniä, belgialaista kaljaa ja suomalaista reggaeta.  Eiköhän sillä nyt yhdet fiestat pidä.

Tästä päivästä ei nyt mitään muuta ihmeellistä kerrottavaa muuten ole ku, että en tajunnu mitään mitä yhen infon pitäny kaveri koitti miulle tilittää... Se ilmeisesti yritti hauskasti tylyttää kaikkia vuorollaa, mut meni kyllä vitsit miun kohdalla pari astetta tiukasti ohi.

ööööööö.... jooo, ei muuta. FIESTA FIESTA!
öitä ja PUSPUS!  Aamulla pääsee sitte kotia vasta kuuden jälkee ku metro aukeaa.

Hymyile sitä enemmän mitä vähemmän ymmärrät

Katon just tällä hetkellä kämpällä espanjalaista visailuohjelmaa, missä kisailijoilla on mäkihyppääjän haalarit päällä ja semmone styroksista tehty kypärä päässä. Mikä se onki et joka maassa on näitä erilaisia kisailuja, mitä ei kukaan muu ku paikalliset tajua... Ei niin mittää järkeä. Nyt ne juoksee tuolla pumpatun delfiinin kanssa ja koittaa mahtua sisään jostain kohti tulevien seinien rei'istä. Taitaa kyllä itseasiassa olla taas kiinalaisilla/japanilaisilla/muilla ultimatekisaohjelmien tekijöillä näppinsä pelissä.

Nomutta asiaan:

Tosiaan toissapäivänä tultiin Madridiin ja taksisönkkäämisien kautta päästiin kämpille, missä odotti oikein mukava vanha pariskunta. En oo nyt ihan varma onko ne tän kämpän omistajia vai niitten poikako tän omistaa, mutta hienosti toimii kaikki. Ainoo pieni kysymysmerkki vielä on, että mihin myö meidän roskat oikein työnnetään. Noh, kai joku sen meille kertoo, ilmeisesti tohon oven ulkopuolelle pitää jättää. Tosin tänään ne ei siitä mihinkää hävinny, että oisko vaan tietyt päivät mahdollisia.

Tässä on nyt kuiteski pari kuvaa kämpästä... tässähän on siis käytännössä yks huone ja vessa, mutta on kyllä todella siisti ja hyvä kämppä. Että Aluni on kyllä hoitanu hommansa tosi hyvin ainaki tähän asti... kai sieltä joku iso ylläri vielä tulee sitte.

Eilen käytiin sitte hoitelemassa asioita. Hankittiin ne Johannan mainostamat abonot, mille piti niitä korttiosia(tarjeta) ettiä joka tupakkikaupasta, ku ei muka löytyny jotain siihe. Mut sitten tärkein mitä Johanna unohti kertoa oli, että tutustuttiin paikalliseen tapas-kulttuuriin kun koitettii ettiä Erasmus-toimistoa. Meiät neuvottii ekana johonki ihan väärää toimistoo ja kun ooteltii et se aukeis taas siestan jälkee ni käytii kaljalla. Sit puhuttii enne kaljan tuloa et ois vähä nälkäki, ni nehän sitte toi pöydän täytee patonkipaloja ja kurkkuja ja oliiveja. Patonkia oli kahta eri sorttia toisessa tonnikalaa ja paprikaa ja toisella jotai majoneesia + sipulia + tunnistamatonta ainesosaa. Oli uskomattoman hyvää ja suurin yllätys oli lasku: Mammun kalja ja johannan viinilasi + kaikki ihme mätöt yhteensä 4.80e! et sellasta.

Tää päivä onkin menny sitte puistossa aurinkoa ottaessa. Aamulla tosin piti käydä vielä siellä oikeessa Erasmus-toimistossa, kun siihe mennessä ku meidät oli eilen neuvottu sinne, ni sehän oli jo kiinni. Vaikka sulkemisaika oli itseasiassa vasta parin tunnin päästä.

Että näin. Hyvin menee ja nettiaikaakin jostain ihme FON-networkista ostin tänne kämpälle nyt illaks. Saman hintasta on kun nettikahviloissa + 15 minuuttia saa vielä joka päivä ilmaseks ilmeisesti.

Mikä sitten on ihmetyttäny täällä?
No ensimmäisenä tulee mieleen se, että kuinka ”suomalaista” jengi täällä on. Legendaarisinhan on, että suomalainen puhuessaan ulkomaalaiselle joka ei ymmärrä suomea korottaa vaan ääntään ja sanoon saman asian samoilla sanoilla uusiks. Näinhän se menee täälläkin. Noh, eihän se nyt suomalaista ole, mutta uskomattoman ärsyttävää. Eikö ihmiset nyt tajua et ei se toimi. En kyllä oo jaksanu liikaa välittää tuosta. Oma mottohan on:”Mitä vähemmän ymmärrän, sitä enemmän hymyilen”. Ja se on toiminu tähän asti hyvi.

30 astetta!

Perille paastiin eilen ja vielapa yllattavan helposti. Lentokentalta matka alkoi taxilla varsin lupaavasti, kun mitaan yhteista kielta ei kuskin kanssa ollut, mutta hyvin myo perille paastiin. Jopa juuri oikeaan aikaan, vaikka kone olikin tunnin myohassa. Vuokranantajan vanhemmat oli paikalla ja esitteli meille asunnon, oikein mukava vanha pariskunta. Niiden jutuista ei tosin ymmarretty kuin ehka kaksi sanaa, mut avaimet saatiin kateen :) kamppa on aika kompakti pakkaus, mut eikohan myo siina mahduta asumaan naa seuraavat kuukaudet. Ihana se on ja meilla on oma pesukone!!!! parhautta. Liesikin oli, vaikka ei sita nahtykaan kuvissa. Illalla raahauduttiin lahikauppaan ostamaan pari pizzaa ja viinia.

Tanaan ollaan juostu ympari kaupunkia hoitamassa asuntoon liittyvia asioita ja metrokortit piti hankkia. Metrokorttien hankkimiseen meni se pari tuntia, kun piti kavella ympariinsa ettimassa tupakkakauppoja, jotka myy niita. Kaksi ekaa ei suostunu(?) myymaan meille, ei oikein ymmarretty et mika oli syy, ja sit ne hirveesti selitti et missa on seuraava kauppa, josta sellaisen saa. Kun tama kielitaito on nyt mita on, niin kaveltiin sit ympariinsa ja loppujen lopuksi saatiin sitten sekin hoidettua.

Nyt nokka kohti kotia, jossa odottaa pari viinipulloa ja pasta-ainekset. Ja dubatut tv-sarjat!