Hymyile sitä enemmän mitä vähemmän ymmärrät

Katon just tällä hetkellä kämpällä espanjalaista visailuohjelmaa, missä kisailijoilla on mäkihyppääjän haalarit päällä ja semmone styroksista tehty kypärä päässä. Mikä se onki et joka maassa on näitä erilaisia kisailuja, mitä ei kukaan muu ku paikalliset tajua... Ei niin mittää järkeä. Nyt ne juoksee tuolla pumpatun delfiinin kanssa ja koittaa mahtua sisään jostain kohti tulevien seinien rei'istä. Taitaa kyllä itseasiassa olla taas kiinalaisilla/japanilaisilla/muilla ultimatekisaohjelmien tekijöillä näppinsä pelissä.

Nomutta asiaan:

Tosiaan toissapäivänä tultiin Madridiin ja taksisönkkäämisien kautta päästiin kämpille, missä odotti oikein mukava vanha pariskunta. En oo nyt ihan varma onko ne tän kämpän omistajia vai niitten poikako tän omistaa, mutta hienosti toimii kaikki. Ainoo pieni kysymysmerkki vielä on, että mihin myö meidän roskat oikein työnnetään. Noh, kai joku sen meille kertoo, ilmeisesti tohon oven ulkopuolelle pitää jättää. Tosin tänään ne ei siitä mihinkää hävinny, että oisko vaan tietyt päivät mahdollisia.

Tässä on nyt kuiteski pari kuvaa kämpästä... tässähän on siis käytännössä yks huone ja vessa, mutta on kyllä todella siisti ja hyvä kämppä. Että Aluni on kyllä hoitanu hommansa tosi hyvin ainaki tähän asti... kai sieltä joku iso ylläri vielä tulee sitte.

Eilen käytiin sitte hoitelemassa asioita. Hankittiin ne Johannan mainostamat abonot, mille piti niitä korttiosia(tarjeta) ettiä joka tupakkikaupasta, ku ei muka löytyny jotain siihe. Mut sitten tärkein mitä Johanna unohti kertoa oli, että tutustuttiin paikalliseen tapas-kulttuuriin kun koitettii ettiä Erasmus-toimistoa. Meiät neuvottii ekana johonki ihan väärää toimistoo ja kun ooteltii et se aukeis taas siestan jälkee ni käytii kaljalla. Sit puhuttii enne kaljan tuloa et ois vähä nälkäki, ni nehän sitte toi pöydän täytee patonkipaloja ja kurkkuja ja oliiveja. Patonkia oli kahta eri sorttia toisessa tonnikalaa ja paprikaa ja toisella jotai majoneesia + sipulia + tunnistamatonta ainesosaa. Oli uskomattoman hyvää ja suurin yllätys oli lasku: Mammun kalja ja johannan viinilasi + kaikki ihme mätöt yhteensä 4.80e! et sellasta.

Tää päivä onkin menny sitte puistossa aurinkoa ottaessa. Aamulla tosin piti käydä vielä siellä oikeessa Erasmus-toimistossa, kun siihe mennessä ku meidät oli eilen neuvottu sinne, ni sehän oli jo kiinni. Vaikka sulkemisaika oli itseasiassa vasta parin tunnin päästä.

Että näin. Hyvin menee ja nettiaikaakin jostain ihme FON-networkista ostin tänne kämpälle nyt illaks. Saman hintasta on kun nettikahviloissa + 15 minuuttia saa vielä joka päivä ilmaseks ilmeisesti.

Mikä sitten on ihmetyttäny täällä?
No ensimmäisenä tulee mieleen se, että kuinka ”suomalaista” jengi täällä on. Legendaarisinhan on, että suomalainen puhuessaan ulkomaalaiselle joka ei ymmärrä suomea korottaa vaan ääntään ja sanoon saman asian samoilla sanoilla uusiks. Näinhän se menee täälläkin. Noh, eihän se nyt suomalaista ole, mutta uskomattoman ärsyttävää. Eikö ihmiset nyt tajua et ei se toimi. En kyllä oo jaksanu liikaa välittää tuosta. Oma mottohan on:”Mitä vähemmän ymmärrän, sitä enemmän hymyilen”. Ja se on toiminu tähän asti hyvi.