Okei, Mammu rakastu Madridiin ja Madrileñoihin taas uudestaa. Kaikki tää suorasukasuus, välittömyys ynnä muu on ihan uskomatonta. Tässä on nyt kaks päivää ollu taas semmosta, että ei oo oikeesti muuta voinu ku nauttia.
Ensin eilinen:
Noh, oltiin normaalisti koulussa taas seiskaan ja sitte ryhmän tytöt ehotti, että lähetään kaikki kaljalle. Noh sitten mentiin tuonne keskustaan johonki tapasmestaan kaikkien kanssa pienen pähkäilyn jälkeen. Itekki olin sellai, et ”no en jaksa kovin kauaa olla kaupungilla kun ei oo ees rahaa eikä kiinnosta”. MUTTA! Siinä vaiheessa ku tilattiin ekat kaljat mitkä makso kaikki euro ja kaheksankymmentä senttiä ja sen kaljan mukana tuli iso lautasellinen safkaa ilmaseks, ni kummasti aika rupes kulkemaan ku siivillä (se kalja ei ollu kyllä mikään iso). Eihän siinä nyt suomalaisittain humalaan päässy, vaikka tilailtiin vuorotellen pöytään kierroksia, mut aivan uskomaton ähky tuli! Siis järkyttävä määrä tuli kyllä kaikkea erilaista syötävää aina pöytään kun kierros tilattiin. Sehän se ilmeisesti tän tapas-kulttuurin alkujuoni on ollukki et aikoinaan pelättiin sitä, että jengi lähtis ratsastaa liian humalapäissään, ni oli pakko tarjota jotain ruokaa samalla. Eli pullon korkkina oli vähintään aina yks lihapala. Siinähän se aika sit kulki ja olin lopulta kotona joskus vähän enne kahta. Sehän nyt ei täällä sinänsä ole aika eikä mikään, mut Johanna tykkäs:”Mie meen vaan yhille”.
Ja sitten tää päivä:
Sähköpostilla tuli aikasemmin viestiä (mitä en kyllä itte nähny, mutta onneks Johanna lukee miun sähköpostit=),että meillä on tänään puol kasi tutor-tapaaminen ryhmän kanssa. Mikä siis tarkotti oluelle menoa. Miehän en ollu siellä ekassa tapaamisessa ja vähän jännitti, että kuinkahan tuota nyt porukkaan sopeutuu. Onneks aikasemmin oli jo selvinny, että yks meidän kielikurssilainen – saksasalainen Paul – on kanssa samassa ryhmässä (ihan btw, tosi mukava kaveri... Ja Olli: Ich ei sitten lausuta ich, vaan ichs. Eli ässää perään). Noh, eihän se Paul sitten ollu ajoissa siellä ja jouduin tapaamaan kaikki ilman tukea ja turvaa, kun Johannaki oli myöhässä... Se koitti leikata itte hiuksiaan ja.... noh, kertokoon itte loput.
Nomutta, mentiin sitte johoki tapas-baariin posmottamaan espanjalaisten tutorien kanssa paikallista kieltä, juomaan kannuista sangriaa ja olutta ja syömään kaikkea mitä pöytään tuli. Toinen meiän tutoreista oli jossain, mutta paikalla oli Fabio, joka ilmeisesti on jotain Etelä-Amerikkalaista alkuperää. Ihan varma en nyt asioista ole, kun se puhu niin vaikeesti tuota espanjaa. Mut sit sillä oli joku paikallinen kaveri (ehkä joku tutori kanssa) mukana, jonka nimi oli ”Nacho”... nii... Mutta oli kyllä mukava tyyppi. Sen puheesta sai jopa selvää ja se suostu selittää kaikki asiat ku kyselin kovasti. Sitten se rupes vähän päällepäsmärinä tilaa pöytään kaikkia paikallisia herkkuja, mitkä oli kyllä tosi hyviä. Itse tajusin kyllä jujun jo ekojen tapasten aikana, että nyt syötetään turisteille kaikkea hullua paikallista mämmiä. Kysyinki siltä, että onko tää ruoka mikä nyt pöytään tuli ni ”Sangre y rice? (<- sori en tienny mitä riisi on espanjaks)” ni se vaan, että:”Joojoo, mut elä kerro kellekkää”. Kyllähän sen nyt ulkonäöstä näki, että ruoka oli siis vaan verta ja riisiä paistettuna kakuiks. Eihän sitä kaikki tajunnu ekana ja olivat kauheen järkyttyneitä kun kuulivat. Noh, ilta jatku sitten sillä, et syötiin siankorvaa ym. Kaikki oli kyllä allekirjottaneen mielestä tosi hyvää. Siankorvat ehkä paikalliseen tapaan vähän liian rasvassa paistettuja, mut hyvää kyllä oli (eikös koiratki tykkää korvista... hyviähän niitten on siis oltava?). Ja leikkihän meni lopulta siihen, et mie ja Nacho koitettiin saaha kaikki syömään ihme sörsseleitä, ilman et ne ties mitä söivät.
No lopulta sit purkauduttiin siitä baarista ja mentiin sen saksalaisen kaverin kanssa mein kautta kaupungille. Siellä ootti Johannan kielikurssikaveri (nimeä en nyt muista... mut saksalainen sekin... niitä on muute ihan liikaa täällä) brasilialaisen William kaverinsa kanssa. Eikun baariin oluille.
Noooh, sitten baarissa se William bondas jonku paikallisen kanssa mikä oli ilmeisesti jonku suuren ja hyvän diskoteekin sisäänheittäjä. Loppu meni sitte niin, että käveltiin ihan tuonne Madridin keskustaan ja mentiin johonki hienon hienoon diskoon 50 metrin jonon ohi sisää, vaikka miullaki oli vaa sortsit jalassa ja portsarit koitti vähä sanoa vastaa. Mutta kuten se brassi sano et:”ei oo tärkeetä ollenkaa missä kuteissa olet, vaan ketä tunnet”. Eli siis koko porukka jonon ohi heilahtaen tähän tosi kalliin näkösee baarii. Nimeä en nyt muista mut voin sit kertoa myöhemmi ku kuulen paikan nimen. Ei kyllä sitten siellä viihytty loputtomiin, kun nuo diskoteekat ei oo varmaan kenenkään makuun tässä porukassa, mutta kokemuksena oli kyllä aika omaa luokkaa
Nyt sitten kämpillä ja kohta unille. Kauheesti tuli sovittua tapaamisia ens viikolle ja ihme juhliin menoja, mutta sitä kai tää nyt sitten on.
Jos nyt tälläsen vuodatuksen jälkeen taas koulusta on jotain myös kerrottava, ni täytyy sanoa, että tällä hetkellä on hyvinki mukavaa. Käynnissähän on siis vaan kielikurssi, missä ite käyn kello neljästä kello seiskaan Opettaja on oikein mukava ja ryhmä kanssa. Varsinki ku niihi on nyt jo tutustunu. Ja puhun nykyään jopa ranskalaisten kanssa. Tän kuun lopulla, eli varmaan ens viikolla pitäs käydä myös tuolla Somosaguaksen kampuksella, missä valtsikan laitos on. Siellä pitäs sit sopia jotai siitä mitä kursseja haluaa ottaa ym. Ihan selvää kaikki ei ole vieläkää, mutta kai se selviää kun paikalle pääsee. Ja sinne kampukselle kuulemma pääsee tuolla A-alueen metrolipulla, mikä siis kattaa vaan keskusta-alueen. Mut vaikka Somosaguas on tuolla keskustan ulkopuolella niin sen lipun pitäs toimia. Ja bussihan sinne pitää ottaa, kun se on kuulemma helpompaa, mutta abono – eli metrokortti – toimii siis myös busseissa.
Ei muuta. öitä!
P.S. Granadaan pitää kuulemma lähtee ESN-ryhmän kanssa, koska muuten ei kuulemma pääse johoki mestaa, mikä on pakko nähä. En tajunnu kaikkea. En puhu espanjaa.
P.P.S. Ja Ibizalle on kuulemma lähettävä kanssa. Siellä ei kuulemma oo miun ennakkoluulojen vastasesti vaan elektro-musaa, mutta kuka tietää.... saa nähä.
P.P.S. Salamancaan ei ainakaan lähetä niitten kanssa.
Meillä ei nyt sitten virallisesti toimi vissiin netti enää kotona. Se kyllä tunnistaa langattoman verkon tukiaseman ja yhistää, mut mitää ei sit sen jälkee tapahu. Et pitää nyt sitte vissii pärjätä koulun koneilla.
Käytiin viikonloppuna Granadassa. Odotukset oli aika kovat kun kaikissa matkaoppaissa sitä kehuttiin ja kun vielä monet ihmiset oli hehkuttanu että:”maailman kaunein kaupunki” jnejne, ni sinne oli sitten päästävä.
